Kesäböönan uudet seikkailut

Ensimmäinen ajokesä vaihtui eilen ensimmäiseen huoltokauteen. 500:nen Intian Bulletti kuljetti luotettavasti koko kesän, kunhan muisti pitää muutamaa jakkaria, leathermannia ja varatulppaa mukana, eikä öljypänikästäkään haittaa ollut. Tallilta eilen lähtiessä kainaloon jäi vain avaimet ja penkki, on sen verran reikäinen tuo istuimen päälliskangas, että uuteen nahkaan se vaihdetaan talven aikana. Talven mittaan pitäisi myös tiivisteitä vaihdella ja kokanaisvaltaisesti tarkastella, että mitäs tuo minun uusi rakkaani oikein pitää sisällään. Tietotaitoa ei vielä ole, mutta luulen sitä kertyvän manuaaleja lukemalla, YouTubea tarkastelemalla ja täältä kysymällä.

Kesän tunnelmat tiivistän osaltani muutamaan sanaan: Ennenkokematonta ajamisen letkeyttä!

Rakas olisi kannattanut ottaa vähintäänkin olohuoneeseen, mistäs tiedät jos se pimeinä talli-iltoina tapaa vaikka uuden mielitietyn ja sinä jäät satuloinesi lehdelle soittelemaan.
Tallit on pahamaineisia paikkoja, siellä on paljon eri maalaisia houkutuksia tarjolla kylki kyljessä, lihavia poikia amerikasta, tulisia italiasta, jämäköitä saksalaisia, ja mitä niitä onkaan kaikenlaisia kaukoitäisiä joita ei osaa edes laskea.
Satulan saa itsekin tehtyä jos vain taitoa ja intoa riittää, mutta jos ammattilainen tekee sen niin sitä kehtaa näyttää muillekin.

Ai niin, kerron nyt kun muistan, materiaalista riippuen tästä voi olla hyötyä jos itse alat ompelemaan.
http://www.varusteleka.fi/product/tyokalut/stewart-mfg-ompelunaskali/_33L0S62TI

Täytynee käydä hakemassa tuo ompelunaskali, vaikuttaa kätevältä kapistukselta.

Penkin teon ehdin jo tosin aloittaa, puolivalmis tekele löytyy tuolta: flickr.com/photos/ihmis-suski/6234446614/in/photostream . Eiköhän tuosta penkistä sellainen tule, että kehtaa näyttää naapurillekkin Ja pienet rutut suoristuu viimeistään sitten kun ajokausi alkaaa, penkin uusi päällinen on meinaan 1.8 mm paksua kasviparkittua nahkaa. Seuraavaksi sitten vain sadesuojaa ompelemaan

ps. Oikeaa linkkiä en saanut laittaa, kun olen vielä liian tuore kasvo, ehkä kiinnostuneet kuitenkin sen tuolta löytää.

Hyvin näkyy kuvat, vaikka toki kannattaa kopioida ja liittää koko rimpsu selaimen otsikkoriviltä niin tämä osaa tunnistaa sen linkiksi. No joo, tuohan on aika vaikea satula tuon mutkan vuoksi joka on takapuolen alla. Alkuperäisessähän se on liimattu kauttaaltaan alustaan kiinni jotta muoto pysyy myös ilman istujaa. Teetin itse tuon tutulla joka on ammattilainen verhoilussa, hän ei liimannut sitä (asiasta ei neuvoteltu laisinkaan) mutta osasi venyttää jotenkin ihmeellisesti materiaalin että se pysyy muodossa. Toki se on keinomateriaalia jota voi venyttää, oikea nahka taitaa toimia hieman eri tavalla.

Tässä pari variaatiota omasta takapuolen alusesta.
Tämä oli eräs joulu käytössä kun piti käydä isolla kirkolla senaatintorilla joulun aikoihin.
https://picasaweb.google.com/115134738027787834307/Osat#5662240270587618450

Tätä satulaa kokeilin, tavallaan kiva kun korkeus aleni, mutta ei välttämättä mukava pitemmillä matkoilla.
https://picasaweb.google.com/115134738027787834307/Osat#5662240236923173090

Ja tässä sitten se korjattu joka nyt on käytössä.
https://picasaweb.google.com/115134738027787834307/Osat#5662240208470689170

Sabe: Millaiset jouset tuossa norsunkorvassa oli?

Tuli Hoolta ahneuksissa otettua kaksi halpaa ja niissä on niin pirun kovat jouset, että saa aikaan "jäykkäperäefektin" kun ei myötää tippaakaan verrattuna toiseen jonka ostin aiemmin.

Täytyy varmaan tehdä kahden satulan ristisiitos niin saa hyvän kun paikoillaan oleva alkaa rapistumaan käytön jäljiltä.

Suski: Mistä hommasit nahkaa? Olis tarvetta talven mittaan, eikä viitsisi taas kohnata koko nettiä läpi, että löytää (edullisen) paikan ostaa sitä.

Tuosta satulasta tulee komia :-)


Kaitsu

Hassua kun kysyit jousista, ne nimittäin näkyy kuvassa...
https://picasaweb.google.com/115134738027787834307/Osat#5662299517395517970

Tämä oli Kolmilta ostettu, mutta en millään saanut sopimaan jousia kun ei vaan sattuneet kiinnikkeet kohdalleen, ja halusin satulan myös mahdollisimman alas että ei kaikki osat näy sen alta.
Ei tuo asfalttiteillä nyt niin huono ollut, liikkumavara on vain aika vähäinen ja siten tuppasi takapuoli puutumaan kun ei voinut vaihtaa asentoa.

Kaitsu: Luottotoimittajani on jo hetken ollut keminnahkatarvike.fi (ei edelleenkään kunnon linkki, koska forumin 7 päivän karanteeni uusista tunnareista , eihän sitä nyt voi tietää vaikka minkämoinen spammeri olisin) siellä tuo kasviparkittu lehmä maksaa 6,5 euroa/neliöjalka. Toimittavat vain puolivuotina jolloin yhden hinnaksi tulee noin 160 euroa. Viimeksi tilasin nahkaa 800 eurolla... Tulee samaan syssyyn minulle uudet sivulaukut ja kaverille myös uusi penkki ja sivulaukut. Lähti hieman käsistä tuo nahan kanssa puulaaminen..

Sabe: Mainion näköisiä penkkejä. Minulla alkuperäinen istuinosa oli liimattu kuskin pyllyn alta kokonaan ja sen haluaisin välttää. Täytynee jatkaa tuon istuinosan muokkausta kun saan tuon muun osan ensin kuivumaan muotoonsa. Nahka on siitä kiitollinen materiaali, että se muokkautuu kauniisti kun jaksaa vain nähdä vähän vaivaa. Osa kerrallaan sitä mennään koko ajan uutta oppien.

Niin, olisinhan voinut niitä kuvia selatakin :-)

Lähinnä tarkoitin, että oliko alapään lenkki pysty- vai vaakatasossa? Niissä kovissa jousissa se on pystyssä, eli joutuu tekemään kiinnikkeet niitä varten. Vaikka ne on kiinnitetty niin alas kun lokarin kiinnitys antaa myöden, on penkki kumminkin takaa ylhäällä.

Ajattelin ottaa istuimen uudesta ja nykyisestä jouset. Siihenkin joutui poraamaan kiinnitysreijät runkoon, että sai sopimaan. Nämä uustuotannot näyttävät aina olevan ongelmallisia asentaa, viimeksi tappelu oli pakoputken kanssa. Etukiinnikettä joutui murjomaan, että sai kohdilleen.


Kaitsu

Omassa roitsussani olen toiminut siten, että lankkusatulan alkuperäiset murentuneet keinonahka ja vaahtokumipehmuste revittiin pois. Ruoste ja jäästeet hiottiin pois. Puhdistettiin tinneriin kostutetulla rätillä ja jätettiin kuivumaan.
Muutamaa pientä reikää (halk. 2,5mm) porattiin peltiin ja ruuvattiin teräväkärkisiä peltiruuveja uuden keinonahan kiinnipysymisen varmistamiseksi.
Kaksi kerrosta 2cm limivaahtomuovia (yht. 4cm) pensselöitiin yhteen purkillisella kontaktiliimalla kuskin kohdalla ja yksi kerros 2cm limiä takamatkustajan kohdalla. Limi sitten liimattiin peltiin kontaktiliimalla.
Limivaahtomuovin päällistä pensselöitiin liimalla välittömästi ennen uuden keinonahan päällystämistä. Sitä ennen kaareva takapala on kiinnitetty yhteen pääpäällisen kanssa ompelukoneella. Lievistä motorisista häiriöistäni (tics) johtuen ompelujälki ei ole niitä kauneimpia, mutta toimii silti.
Kun kontaktiliima on kuivunut hetkisen, uusi päällinen vedettiin käsin limipehmusteen päälle. Pellin alareunan molemmat puolet pensselöitiin liimalla ja keinonahka vedettiin terävien peltiruuvien päälle. Uusi päällystys kiinnitettiin pellin reunoihin jousipuristimilla (eräänlaisia teknisiä pyyhepoikia) ja annettiin kaikkien liimausten kuivua.
Kas, työ on valmis. Siitä on tullut ruma, mutta toimiva ja mukava. Perse ei kipeydy yhtään. Lankkusatula saa pysyä siihen saakka, kunnes sopivanmallinen pallisatula ja sokeripala löytyvät. RE:n vakiomallinen norsunkorvasatula on vähän liian korkea minunlaisille persjaloille.

Jos te ihmettelette, mitä limi tarkoittaa, niin se tarkoittaa kovahkoa erivärisistä paloista yhteenpuristettua vaahtomuovia, joka on paremmin sopiva ajoneuvokäyttöön kuin tavallinen vaahtomuovi.
Keinonahka on mustaa muovikangasta, jossa on keinokuituja. Löytyy mistä tahansa kangasliikkeestä.

http://www.vaahtomuovi.net/sites/default/files/vaahtomuovit/thumbs/Vaahtomuovit%2C%20limit%20HPIM1890.jpg

Erittäin ”raskaat” liimapuristetut limivaahdot
vaativiin kohteisiin.
-Moottoripyörien ja -kelkkojen istuimet, traktorit jne.
-Baarijakkarat yms.
-Käy myös äänieristykseen

http://www.vaahtomuovi.net/node/1


*muoks, typo, typo!*

Uusi istuin on vielä vaiheessa, mutta moottorin avasin, oli vissiin aikakin, aika hulppeat karstakerrokset oli kertynyt... Tuolla vähän kuvallista todistusaineistoa http://www.flickr.com/photos/ihmis-suski/sets/72157627828681985/ mutta hyvin rullasi kun sain koneen takaisin kiinni. Käyntiäänessä oli ihan uudenlaista pehmeyttä, piti sen kunniaksi sitten käydä vielä vähän ajeluttamassa Enskaa.. Melkoisen vilpoista puuhaa

Näemmä aitä karstaa oli aika reilusti.

Miten otit kannen auki? Se kun ei välttämättä ole mikään helppo operaatio. Ainakaan jos sinne on vahingossa pistänyt ylimääräiset prikat tai ne puuttuu.

Sinnittelen tässä itse kauden lopettelun kanssa. Maalaushommaa on, samoin tuo sama kansioperaatio edessä. Mutta ei ehkä ihan vielä :-) Sitten talvemmalla.

Kannen aukaisu oli aika helppoa, kunhan sai ensin kiinniruostuneet mutterit auki (mikä olikin eeppinen operaatio). Aukaisun apuvälineenä käytin sopivasti kiilamaista klapia halkopinosta. Klapi aina kannen väliin ja kevyt kopautus toisella ja klapin paikan siirto ja uusi kopautus, tällä tavoin sai hiljaa hivuttamalla kannen kokonaan vähän auki ja loppu menikin sitten käsivoimin. Aikaa kului toimintasuunnitelman rakentamisen jälkeen ehkä 5 minuuttia.

Se intialainen köysitemppu on kanssa pätevä. Tulpanreijästä narua pyttyyn ja polkasu. Tosin jos on vahingossa pistänyt kahdet prikat päällekäin pitkien muttereiden alle, voi tuokin olla turhan mieto konsti.

Työn alla on kannen vetäjä ver2.0, mutta kun tuo 1.0 toimii vain 90-lukulaisten kanssa niin täytyy päivittää. Uudemmissa on leveämmälle hitsatut emäputken tuet...

Kaitsu

Piti sitten tässä talven ratoksi irroittaa tekeillä olleen penkin nahat ja vetää ne paikalleen uudemman kerran. Jäi ne muutamat kuprut harmittamaan, kun eivät menneet olettusti pois hiekkasäkkiä ajajan paikalla koeistuttamalla. Toisella kertaa tulos oli jo ihan toisenlainen ja huomattavasti parempi. Piti samalla myös vähän personoida penkkiä tekemällä nahkaan upotus ja laittamalla vähän nahkamaalia perään.

http://www.flickr.com/photos/ihmis-suski/6636999395/in/photostream

Nyt kun saisi vielä uudet sivulaukut siihen malliin, että kuvan kehtaa ottaa, mutta se taitaa venyä keväämmälle.

Kysyn nyt kun se sattuu silmään: Kestääkö tuo ommel mikä sivusta näkyy saumassa ? Vai onko tuo ihan normaalia joka yleensä peitetään sillä saumassa olevalla nauhalla, mikä sen nauhan nimi sitten lieneekään.
Ja nyt kun olet yhden satulan tehnyt, niin minkä asian tekisit toisin seuraavalla kerralla, vai menikö työ nappiin laakista ?

Ompeleen pitäisi kestää, mutta kesällähän sen vasta näkee. On sen verta tukevaa tuo lanka. Ja yleensä tuossa on peitteenä terenauhaa, joka on vain yksi ylimääräinen kaistale materiaalia sauman välissä joka sitten peittää langan näkymisen. Itse ajattelin niin, että kun nahka on 2 millistä jo itsessään, niin saumarakenteen paksuus 6 milliä olisi hippaisen liikaa. Kuva sitä ei kerro, mutta tuo näkyvä ompelus kulkee kuitenkin koko ajan 'kuopassa' joten ei sen hankaututakkaan pitäisi. Ja tukevan rasvan allehan se sitten hautautuu kunhan ajokausi lähestyy.

Mitä tekisin toisin: No ainakin sen verran, että jättäisin eteen, enemmän varoja. Vaikka on täsmälleen mitan mukaan tehty kappale, niin aina se sen verran elää. Nyt jäi etuosassa vasemmalla puolella saumavarat tosi hintsulle millä piti saada nahka kääntymään penkin sisäpuolelle. Kyllä se sinne kääntyi, mutta ei niin siististi kuin olisin halunnut. Ja nahkaa työstäessä ommeltua kappaletta ei auta paikalleen ruveta laittamaan, ennenkuin on nahkaa vuorokausi vedessä liotettu. Muotoutuu sitten helpommin paikalleen. Ja olisi tuon ajajan alla olevan kohdan saumat voinut tehdä pikkuisen sisemmälle, niin olisi ollut helpompi saada ajajan kohta asettumaan kauniisti.

Ja kyllähän minä jo toisen penkin tein, kaverin Triumphiin. Siinä menikin jo kaikki sitten sutjakammin ja siistimmin ja kerralla oikein

Eli tarinan varsinainen opetus olisi se että tee ensin satula kaverille ja sitten vasta itselle...
Mutta onhan tuo loppujen lopuksi aika helppoa tehdä satula moottoripyörään, verrattuna vaikkapa auton penkin päälliseen. Kun olisi tarpeeksi varakas niin voisi omistaa vaikkapa kaksi satulaa, silloin voisi aina viilailla lepovuorossa olevaa.

Ajokausi avattu laivaamala bööna Gdyniaan ja ajamalla se uuteen kotikaupunkiin Berliiniin. Vähän oli vilpoinen ajella täälläkin ja yksi välipäivä oli räntäsateen takia pidettävä.

Ajokausi avattiin Gdyniassa myös ei niin hauskoissa merkeissä. Tuli todistettua puolalaisen motoristin todella pahaa kolaria. Isotellen ylinopeudella liikenteen seassa puikkelehtien ja sitten se suoraan edessä käynyt arviointivirhe ja pysäyksissäolleen auton takakulmaan rysähdys kun väistöliike ei ihan riittänytkään. Vauhtia oli sen verran, että kolarin jälkeen pyörä kyytiläisineen teki voltin. Onneksi pyörä päätyi jalkakäytävälle eikä syliin. Böönalta kohti uhreja mennessä olin kyllä varma, että tuosta lennosta ei kukaan voi hengissä selvitä. Kyytiläinen oli heti tajuissaan ja valitti vain toista jalkaansa, kuski oli vähän enemmän sekaisin. Mieltä lämmitti kyllä talvella käydyn ea kurssin taidot, osasi toimia ja olla avuksi, varsinkin kun autoilijoilla kesti tuskaisen kauan tulla autoistaan ja avuksi. Onneksi ensimmäinen saatiin puhelimeen selittämään paikallisella kielellä, että mikäs se tarkka osoite onkaan ja itse sai keskittyä siihen, että potilaat eivät ainakaan lisävaurioita saa. Kyydissä ollelle tytölle tärkeintä oli, etta matkakumppanini istui vieressä ja piti kädestä kiinni. Kuskia piti komentaa oleman aloillaan ja purkaa vähän ajovarustuksesta jotta pääsi kertomaan, että kyllä se käsi vielä matkassa on ja murtumalta vaikuttaa. Ambulansi tuli paikalle kiitettävän nopeasti ja poliisikin kiitti ja päästi jatkamaan matkaa heti kun potilaat oli lanssissa. Todistajaksi eivät halunneet kielitaidollisista syistä. Onneksi kolarista taidettiin selvitä pelkillä murtumilla vaikka sitä ei alkuun olisi voinut uskoa. Asennevamma liikenteessä on se kaikkein vaarallisin vamma.

Kaikkea sitä joutuukin näkemään ja tekemään kun maailmalla menee. Tästä lähin käyn kyllä aktiivisesti harjoittelemassa ea taitoja kursseilla, jotta on sitten tuoreessa muistissa miten toimia.

Täällä on kevät jo sen verran pidemmällä, että tulee varmaan aika usein lähdettyä maalle pikkuteille ajelemaan. Ajokulttuuri on motoristia hellivä, turvavälit ovat pitkiä ja ohituksissa annetaan riittävästi tilaa, joten mikäs siinä Böönaa ulkoiluttaessa.

Uuden penkin myötä olen nyt vakuuttunut napakampien penkkien paremmuudesta, tuli ajettua pitkiä päiviä ja persus ei tullut yhtään kipeäksi tai jalat jäyköiksi. Ja tämä kauden ekoilla ajoilla. Kaikki ne työtunnit jotka siihen penkkiin talvella laitettiin tulivat kyllä takaisin lunastetuiksi. Uudet sivulaukutkin tuli hyviksi todettua.

Hieman kuvallista dataa ajajasta, laukuista, penkistä ja Böönasta http://www.flickr.com/photos/bergie/7051136175/in/photostream

No ei sulta kyllä rohkeutta puutu kun noin pitkälle uskalsit enfieldillä lähteä.
Tuo ruskea ei olekaan niin pahan värinen yhdistelmä mitä näkemättä ajattelin, ihan hienon näköinen.

Sabe: Eihän tuo rohkeutta vaadi laisinkaan, senkun ottaa ja lähtee ja ajelee rauhaksiin.

Ainahan ne pyörät jonnekkin kosahtaa ja siinä kohtaa on parempi, jos pystyy itse pyöräänsä vähän diagnosoimaan ja korjailemaan. Koskaan ei ole kyllä Böönan kanssa tarvinnut tien päällä muuta tehdä kuin bensalla ja öljyllä ruokkia, ketjuja rasvailla ja työtötankoja säädellä.

Talouskunnan Triumphin kanssa ollaan kyllä sitten väännetty peistä niin maan ankarasti, että on tämäkin tyttö oppinut jotain luukaksen sähköistä.

Puoli kesää takana, kilometrejä ei sen kummemmin. Mitä nyt tulee kaupungilla joskus pyörähdettyä useimmiten kyllä sinne eksyen, kaupungista kun löytyy kokoa. Onneksi hyvä Berliiniläinen ajotapa käsittää sen, että voi äkkiarvaamatta täiskäistä vilkun päälle ja pysähtyä jalkakäytävän puolelle tutkailemaan karttaa.

Muutaman kerran on jopa päästy Berliinin itä ja pohjoispuolelle kuluttamaan jos jonkinmoista tietä. Kaikkea on näyty mukulakivistä viimeisen päälle vedettyyn asfalttiin. Yleensä sitä lauantai ajellaan täysin fiilispohjaisesti ja sitten sunnuntaina napsautellaan gepsiä päälle, että mitenkäs täältä nyt sitten kotiin päästäisiin. Syksymmällä olisi tarkoitus lähteä Baijeriin linnatielle http://www.burgenstrasse.de/showpage.php?SiteID=2&lang=1 mutta täytyy ensin odotella, että Saksan lomakausi on ohi ja kaikkein arkajalkaisimmat ajajat ovat jo tukevasti talviteloilla. Suomalainen motoristi kun ei säätä pelkää

Ja kyllä, se eturengas on edelleen vaihtamatta. Ehkä sitten syssymmällä ja liikkeeseen, alkaa vissiin pikkuhiljaa tuo uhmaikä helpottaa. (Ja se, että on ihan oikea työpaikkakin, niin ei tarvitse ihan kaikkea opiskelijan kengännauha-budjetilla yrittää ja tarpeeksi monta renkaanvaihtovideota youtubesta katsoneena totean, että vittumaiselta vaikuttaa.) Mutta kokonaisvaltaisesti muuten minä kyllä aion jatkossakin pyöräni itse huoltaa. Aina kun voi luottaa siihen, että jostain paikalle pämähtää ihminen, jolta saa vinkkejä jos kovasti alkaa tuskastuttaa. Tai ainakin se täällä niin toimii Viimeksi korjattiin naapurin herran kanssa Enskan vuotavaa öljyputkea kun pakista loppui varaosat ja naapurista sattui löytymään juuri sopivan kokoinen alumiininen prikka.

Hyvä Suski, tuossa on asennetta!

Ei tuo renkaan vaihto kovin kumma juttu ole. Suurin riski on, että tuhoaa sisärenkaan kun vääntää uutta kumia paikoilleen...


Kaitsu

Ajokausi virallisesti avattu jo pari viikkoa sitten!

Vaikka talvi jatkuikin pitkään, ei se onneksi jatku ihan niin pitkään kuin Suomessa

http://www.flickr.com/photos/ihmis-suski/8657937036/in/photostream

Oli kyllä helpoin kauden avaus koskaan. Enska lähti käyntiin tokalla polkaisulla. Oikeanlaisessa talvisäilytyksessä on puolensa huomaan.

Tosin eka ajelu päättyi melkoisiin ärräpäihin. Kytkin kenkkuili niin paljon, että käpy kärysi korvien välissä oikein urakalla ja omalla säätämisellä ei tullut kuin sanomista. Onneksi olin pari viikkoa aikaisemmin löytänyt Enfield korjaamon muutaman korttelin päästä. Kaarroksella pihaan ja sain samantien kytkimen säädöt kohdilleen. Samalla tulin sitten sopineeksi keväthuollon Enskalleni. Nyt on sitten uudet kaapelit kytkimessä ja jarrussa, ketjut uusittuna ja samaan syssyyn tuli sitten ne kuuluisat renkaatkin. Ei sitten koskaan tullut niitä viime kaudella vaihdettua.

Nyt sitten hissutellaan seuraavat 50 kilsaa renkaita sisään ja suunnitellaan kesän prätkäreissua. 3 viikkoa olis aikaa kierrellä ja kaarrella. Nyt on enää kysymyksenä mihin suuntaan. Olisiko vuoro eksoottisen pohjolan ja Norjan, vai pitäisikö suunntata tästä etelään, itään vai länteen. Toisaalta, voihan sitä vain suunnata sinne, mihin nokka näyttää ja nautiskella ajamisesta vailla suunnitelman tynkää.