keitere tässä moi

Minä olen se hyypiö, joka sekotti pakan ja värkkäsi tämän foorumin. Saa nyt nähdä, alkaako tämä toimimaan toivotulla tavalla. Ajattelin kuitenkin esiintyä tällä nickillä silloin, kun en duunaa ylläpidollisia juttuja. Muutenhan periaate on niinkuin muuallakin, että yksi nicki per käyttäjä.

Sen verran kerron ittestäni, että olen reippaasti viiskymppinen yrittäjä ja olen harrastellut näitä kaksirattaisia tuollaiset kuusi vuotta, minulla ei vielä ole omaa Enfieldiä vaan odottelen sen valmistumista. Se on -65 mallinen diesel ja matkustelee Suomeen myöhemmin keväällä. Entuudestaan minulla on Suzuki Savage LS650 ja satapiikki Marauder, jonka tulin hankkineeksi syksyllä aihioksi rakentelua varten, siitäkin piti tuleman diesel, mutta se olisi tullut paljon kalliimmaksi teutoonien maalla tehtynä (Dieselwiesel) joten innostuinkin tuosta Enfieldistä sitten.

Olisi kiva jos muutkin pikkuisen kertoisivat itsestään kun en ennestään ollenkaan tunne.

Esko

P.S.

Entisiä pyöriä olivat tuuttihonda ja komipuolikas Jawa. Muut harrastekulkimet: -65 rättäri ja -69 Rekordi.

Justiinsa.

Ensimmäinen tuli perheeseen -06, Intialainen -97 originaali, joka sittemmin on muuttunut Darth Vaderin kylpyhuoneeksi kaikkine mittareineen.

Sitten on ne muut, joita on neljä. Kaksi kulkevia ja toiset laatikossa. Kumminkin noissa kaikissa alkaa olla venttiilien ajoitus kohdallaan ja kun on tajunnut sen, että kolmaskaan tarkistus ei vielä ole oikein, eikä edes omaan älliinsäkään kannata luottaa, niin on helpompi elää, vaikka ohjekirja antaisi ohjeeksi muuta kuin järki sanoo. Enska on simppeli ja käynnistyy viimeistään sillä viimeisellä.

En luule tietäväni vaan tiedän luulevani.

Jos on asiaa, pistä mailia. Hoidan REOCin asioita täällä Suomessa, joten siltäkin osin kannattaa pistää juttua.



Kaitsu

Minulla ei enskaa, oli joitain vuosia sitten hankinnassa, mutta elämäntilanne muuttui, ja jäi hankkimata. Vuosi sitten vahingossa persiin alle ajautui vuoden -72 T250 J Suzuki, jolla nyt filistellään. Oon roikkunu postituspalstalla jo useamman vuoden ja lukenut poikien postauksia, itse ollut hiljempaa, johtuen ensin pyörättömyydestä ja sitten "vääränmerkkisestä" pyörästä. Mutta kaksrattaisiahan nämä kaikki on....
Tärkeintähän on fiilistely, ehkäpä ensi kesänä uskaultaudun bembööleen.

Ja täällä Turun suunnalla Viltsu.
Jo 90-luvulla Intiassa matkustellessani ihailin niitä 'makeen näköisiä prätkiä' joita siellä liikkui. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi että sellaisen voisi vuokrata, saati sitten hankkia Suomessa oman. 2008 keväällä Goalla käydessä sitten tuli vuokrattua Bulletti ja ajeltua päivä ympäri Goaa. Muutaman kuukauden päästä olikin sitten Suomessa oma pyörä alla.
Pyörä on 2002 classic, vielä tuumakierteillä (tästä Kaitsu on iloinen ;-) nelilovisella laatikolla ja sähköstartilla. Ajettuani 2008 kesän, syyskuussa kone leikkasi kiinni. Kevättalvesta 2009 tulikin sitten harrastuksen suhteen aktiivista aikaa, kun avasin ja korjasin moottorin. Kampura piti laitattaa ulkopuolisilla, muut tein itse. Ilman Snidalin manuaalia ei olisi onnistunut. Ja toinen korvaamaton apu ja innoittaja oli Kaitsu Loimaalla, joka neuvoi, tutustutti tuumien ihmeelliseen maailmaan ja valoi uskoa kun itsestä tuntui ettei tästä tule mitään.
Viime kesänä sitten ajaminen Enskalla olikin aivan eri juttu kun tiesi pyörän tekniikasta paljon enemmän eikä mennyt heti sormi suuhun.
Itseäni tässä harrastuksessa miellyttää, paitsi Enskan olemus, näkö ja ääni, myös mahtava yhteisöllisyys. Aina löytyy apuja ja ongelmien kanssa ei tarvitse jäädä yksin.
Nyt odotellaan alkavaa ajokautta ja sitä ennen todennäköisesti virkistetään ajotuntumaa Goalla.

Ja haluan vielä täsmentää. Vaikkei se sormi heti sinne suuhun mennyt niin kyllä se sielläkin oli.

Keitereen juttuja savage clubin foorumilla olenki lueskellu.Siellä pyörin joskus vaikken suitsaa omistakkaan.On mulla Rojaliki,2002 mallinen,kiksillä tietty,napit kuuluu paitoihin.Ja sit toi vanha rauta vuodelta-42,mut se onkin eri merkkiä,rapakon takaa.Harrastanu mopoilua vuodesta -73,jokunen kilometri tullu vuosien mittaan ajeltua.

Kontion Jorma Turusta: perhettä vaimo, poika ja kilpikonna.
Motorisoiduilla kaksipyöräisillä olen ajellut yli kolmisenkymmentä vuotta - no onhan siinä taukojakin ollut...
Aikaisemmin tykkäsin pelejä entisöidäkin, mutta siihen vähän kyllästyin ja ajattelin keskittyä enemmän ajamispuoleen. (Viimeinen entisöimäni oli Suzuki T500K -73)
Electra on ainoa pyörä jonka olen ostanut uutena. Olisin aina halunnut Enfieldin, mutta tieto perinteisen mallin "täyskaasukestävyydestä" hieman hillitsi. Luettuani suotuisan koeajon The Classic Motorcycle lehdestä helmikuussa 2005 ostin pyörän keväällä. Ajan kuluessa modattu kulkevammaksi ja käytännöllisemmäksi. (Sähköjä pitää vissiin ruveta kattelemaan...)
Tallista löytyy myös BMW R100RS 1983. Pyörät täydentävät toisiaan uskomattoman hyvin.
Yliopistokin on tullut käydyksi, mutta nykyisessä leipätyössäni häärin koneistajana konepajalla...
Toisena harrastuksenani valokuvaus. Tässäkin tykkään eniten vanhoista klassikkokameroista (vanhin 1920-luvulta) ja mustavalkokuvauksesta.

Morienttes vaan kaikille. Täällä Turun Tapsa.

Goalla ajelin -90 luvun alussa parisen viikkoa kolmepätkällä bulletilla, jonka vuokrasin hotellin vartijalta. Toimi kuin kello(kiinalainen poliisikello)

Olen toisen polven enfieldisti. Faijallani oli 60-luvulla 350 bullet, jossa ei kuulemma ollut ikinä vikaa... Niin se aika kultaa muistot.
Perversio jäi kytemään ja 2008 hurahdin lopullisesti. Ostin faijalle 70-v synttärilahjaksi 1996:n 500:n lievän projektin ja kuten arvata saattaa projekti ei ollutkaan niin lievä kuin ensin vaikutti. Rahaa ja aikaa paloi tonnitolkulla. Korjaus ja ajohommat jäikin pääosin mulle, kun faija ei luottanut intialaiseen käsityöhön 100%:sesti.

Sen -96:n sain viime vuonna Loimaan Kaitsun ystävällisellä avustuksella niin hyvään iskuun että sen kelpas myydä. Oli muuten häävankkurina helmikuun lumissa josta todiste REOC finnish branchin 2010 kalenterista helmikuun kuva. Hieno peli ajaa kun sen sai vain käyntiin 20:n asteen pakkasessa . Viikon verran myynnin jälkeen ihmettelin, että mitäs nyt korjataan kun tallissa oli vain Yammun V-Maxi täydessä iskussa. Poikani(tottunut purkkiorja; silloin tasan 2v) pyynnöstä ja tyhjiöstä sielussa hankin uuden Enskan.
Jammun lisäksi tallista löytyy BSA C10-38 joka on uusin hankinta.

Kunkkutiellä ja brittirallissa nähdään viimeistään.

Kiva asia tämä foorumi, ja ihan helppokäyttöinen ja mukavan tuntuinen.
Aimo parannus vanhaan systeemiin.

Itse olen vasta hurahtanut ja viime kesänä ostin vaimon vastusteluista huolimatta ( vai juuri siksikö ?) itselleni oman Enskan. Helsingistä sen ostin, kun sain niin halvalla.....
Vikoja oli ja on, ja oli törkeän paskaisessa kunnossa. Pesun ja vahauksen jäljiltä sillä jo kehtaa onneksi ajaakin. Samalla maalailin umpeen monet ruostekohdat ja pilkut, ja ulkonäkö koheni dramaattisesti.
Sitten opin sen käynnistämäänkin....ensi alkuun en siinäkään onnistunut.
Edellinen omistaja yritti neuvoa, ja minä tietenkin sanoin että kyllähän mä nyt yhden prätkän käyntiin saan.... vaan enpä saanut, en.
Oma moka.Apu löytyi netistä. Sieltä printtasin mukaani ohjeen ja tein juuri tarkalleen sen mukaan, ja se lähti käymään ekalla kevyellä potkulla !!! Voi sitä onnistumisen iloa !
Sitten kypärä päähän ja ladulle...iloa ei kauan kestänyt, huomasin vilkkujen toiminnan lakanneen ja ajattelin varoiksi kääntyä kotiin.Eikä yhtään liian aikaisin, hyytyi meno n 300 m himasta. Akku tyhjä.
No latasin akun, ja ajelemaan, n 1km ajon jälkeen putosi vaihdepoljin...täydessä vauhdissa. Hip hei. Oli siinä muilla autolla liikkujilla ihmettelemistä, kun meikä kipittää tielle noukkimaan poljinta.
Nooh, tästä opin että tarkista joka mutteri.Ja kanna työkaluja mukana.

Myös käyntihäiriöiden kanssa on tullut painittua , oikein urakalla. Vekotin tykkäsi sammua liikennevaloihin. Melkein aina. Rupesin ajellemaan reittejä joissa oli mahdollisimman vähän valoja. Se tavallaan auttoi, mutta Hesassa nyt vaan on valoja, ennemmin tai myöhemmin. Ja se sammui, melkein joka kerta. Eikä suinkaan odotellessa, kävi hyvin tyhjäkäyntiä,kunnes tuli lähdön aika...koskin kaasuun ja SMOOO SPUT !!!! Ja siihen tyssäsi. Ja eikun JIPPII TAAS!!!! Eikun pyörä sivuun ja polkemaan.

Siihen onneksi löytyi lääke kokeneemmilta, kaasua pitää hiukan valoissa koko ajan käyttää, eli kaasutella. Aivan hullua, mutta se auttaa. En siis vieläkään tiedä mikä tuon aiheuttaa ja miksi , mutta sen kanssa voin nyt elellä.

Akun tyhjeneminen on selvittämättä , on mittailtu ja ladattu ja ajettu. Nyt näyttää että on sittenkin latauksen käämeissä jotain hämärää. Olen aikeissa hankkia myös sen teholaturi jutun.

Ja jäihän se sitten kerran tien päällekin ,kaukana kotoa. Meni puola.
HOH HOIJAA.Onneksi kaverilla oli paku.
Biltemasta laatupuola tilalle, ja taas käy.

Ja venttiilikoneisto nakuttaa, ja kovasti. Sitäkin on tutkailtu, ja yksi nostinkin jo uusittu kun oli katki sekin. Angryman yritti opastaa mulle kuinka helppoa on venttiilien säätö , ja onhan se helppoa, jos on laite kondiksessa. Katkennut nostin/säädin hiukan sekoitti kuviota. Kun sen sain brittein saarilta, ajo jatkui, ja kalkatus. Meikä säätää ja kone kalkattaa.... eikä mikään tunnu auttavan.
Nyt viittaa siihen että nokkapukki ( tai mikä se nyt onkaan ) on väljä. Tälläisen vinkin sain. Juuri jos ei säätämällä saa vaikenemaan.

Mutta nyt tuli harmikseni hommiin tauko , tuli lähtö ulkomaille töihin eteen jo elokuussa ja sillä tiellä ollaan. Onneksi täältä ainakin saa osia Enskaan.
Niitä voisikin jo alkaa haalimaan, että kesälomilla saisi ajella ( tai korjata )...

Aikeena olisi, kunhan kelit hiukan paranee piipahtaa HerraHoon putiikissa,katsomassa hiukan mikä on menemisen meininki.Ja ostella omaan vähän kilkettä ja hepsukkaa.

Ai niin , Bemböölessäkin piipahdin , yhden kerran. Ei rohkeus riittänyt toiseen kertaan. Kun ei ollut oikein luottoa tuohon kikottimeen, vielä.

No tulipa avauduttua..... huh huh.
Kaikesta huolimatta, tykkään Enskasta kuin hullu puurosta. Jotenkin vain tuo "old school" tekniikka, jota vielä tavallinen kuolevainen voi räpeltää ja korjata , viehättää. Ja ulkonäkö on komia. Jotain klassista siinä on.
Ei sillä kovaa mennä, eikä mutkiin kallistella, mutta aitoa menemisen menoa riittää. Silloin kun se toimii.Mihin mulla nyt enää olis kiire prätkällä päästä.

Naapurillani tallissa on iso uusi ja uljas HD, hän kerran kyseli pitkän ajolenkin jälkeen talliiin ajaessaan onko ollut kivaa ja ongelmatonta meno Enskalla. Sanoin ettei kai ollut koko ajokesänäni yhtä ainutta kertaa Enska ulkona ilman jotain huolta ja murhetta....
Tosin olen varma että kun jokaikisen paikan itse roplaa, putsaa, säätää,vaihtaa uuteen tai korjaa, sit se pelaakin kuin enkeli.Näin ainakin uskottelen itselleni.

keitere kirjoitti:

minulla ei vielä ole omaa Enfieldiä vaan odottelen sen valmistumista. Se on -65 mallinen diesel ja matkustelee Suomeen myöhemmin keväällä.

Jesh, sain Intiasta viestiä, että mun pyörän pitäisi olla valmis helmikuun alkupäivinä. Näinollen voisi odottaa, että se putkahtaisi helsinkiin about maaliskuun loppupuolella. Eipä sitä yhtään aikaisemmin edes ole mahdollista juuri kokeillakaan.

Kiltti tuon firman ranskalainen setä. On autellut minua löytämään rättärin massaiskaria Ranskasta. Se kieli kun on hepreata minulle. Yksi tuli jo, mutta se olikin etupäähän ja minä tarvitsisin takasen.

Kuulemma melkein valmis on Enskani jo. Kolme neljä päivää vielä ja se saa lähteä... Ellei nyt sitten ole Suomi satamasaarrossa juuri silloin, kun minulle on tulossa mieluista tavaraa! Tai laiva uppoa tai juutu jäihin, onhan se murtajalakkokin uhkana. Tai... tai... jotakin hankaluutta tähän kuuluu liittyä kaikkien aikaisempien kokemuksieni ja yleisen elämänkokemuksen perusteella.

Jos Enskan kanssa aikoo olla väleissä, täytyy sitä käsitellä oikein. Vaikka tuntuisi, että kaikki on kunnossa, niin yksi tarkistus lisää ei ole pahitteeksi.

Ekille: Taitaa olla niin, että olen jo tuohon valoissa kaasutteluun jo niin tottunut, että se menee luonnostaan. Toisaalta olen oppinut, että kun kone käynnistyy kylmänä niin, että ei kilkata ja lämmetessään alkaa kilkatuksen, niin silloin on venttiilit just. Viimekesän keinuvipuhässäkän jälkeen opin tämän.

Viikossa menee 15 minuuttia siihen kun katsoo strategiset paikat läpi, toisaalta mutterien ja muiden putoiluun ei ole muuta konstia, kun pitää muutama ylimääräinen mukana ja työkalut kanssa. Kaikkea on pudonnut matkan varrelle, mutta en siltikään ole oppinut käyttämään ruuvilukitetta.

Enska ei sovi äkkinäiselle, sellaiselle, jonka mielestä ei saa olla mitään vastoinkäymisiä. Nostan hattua Ekille, tuo on se asenne, jolla se oma Enska on Enkeli toiminnaltaan. Jokainen näistä on yksilö ja toimii eri tavalla, sää vaikuttaa ja moni muu seikka toimintaan. Se että jaksaa opetella sen oman pyörän omituisuudet vaatii hermoja, mutta toisaalta kun ne oppii, ei siitä sitten enää sen jälkeen halua luopua.

Ainoa ärsyttävä piirre näissä on ollut se, että millit ja tuumat ovat sekaisin, kahdet avaimet reissuun on aika tylsä juttu. Tietty vois ottaa ryhtiliikkeen ja pistää 97-bulletin takaisin tuumamittoihin, kun enemmän siellä niitä on kuin millejä.

Eikä sitten muuten tämä BSC ole niin kumma juttu, eli 26 nousua tuumalle. Näyttää siltä, että ainakin yksi sakemanni on täynnä 1.0 nousuja. Tarkoittaapi varmaan sitä, että saa puhua saksalaisesta pyöräkierteestä

Eipä vaan, tsemppiä kaikille, tänään oli jo kevättä ilmassa, eipä aikaakaan, niin on ajokausi.


Kaitsu

no sittenhän se on hyvä, että tilasin nuo sivulaukut yksin tein. Mahtuu kahet avainsarjat mukaan. Pitänee opetella käymään läpi strategiset mutterit ennen jokaista reissua. Mikä siinä nyt sitten on, että muissa pyörissä (paitsi eräs amerikkalainen ) ruuvit ja mutterit pysyy siinä, mihin ne on kiristetty?

Yks kaveri katteli kun mun Enska rupsutteli tyhjäkäyntiä ja sano, että tuo eturengas vispaa ihan tolkuttomasti. No niinhän se tekee.

Yksi viisaus on se hienokierre. Mulla on joku millikierre jalkatappien kiinnitysmuttereissa, kun tuumanen hienokierre ei maksa enempää, eli kun hoolta tilaa, niin vaihdan semmoseen. muuten saa olla koko ajan kiristämässä. Päättelisin niin, että kun karkeakierteinen lähtee irti, niin se sitten lähtee heti. Hienokierrteellä täytyy sentään pyöriä muutama kierros enemmän. Kaiketi siinäkin on ollut joku juju miksi niitä on käytetty.

Mulla on sellainen kumma olo, että enemmin on matkalle pudonnut millisiä kuin tuumaisia. Kun meinaan viime kesänä oli molempia pusseissa mukana, enkä muista että yhtään BSC/BSF mutteria olis tarvinnut pistää, mutta ne M10, vai olisko M12 mutterit jalkatappien kiinnityksestä on pudonnut ainakin kerran kesässä... Vaikka oli nylockit.

keitere kirjoitti:

no sittenhän se on hyvä, että tilasin nuo sivulaukut yksin tein. Mahtuu kahet avainsarjat mukaan. Pitänee opetella käymään läpi strategiset mutterit ennen jokaista reissua. Mikä siinä nyt sitten on, että muissa pyörissä (paitsi eräs amerikkalainen ) ruuvit ja mutterit pysyy siinä, mihin ne on kiristetty?

Ei sitten täälläkään osattu olla irvailematta muita pyöriä,kiitos ja näkemiin.

Se on sillai, että kun ajaa brittipyörien Ladalla niin ei oo juurkaan vara nirsoil. Ja sitte jos aja sil joka o tul tuotanto vast 1903 ni sit vast onki hommat hullust. Se värkki ko viä vaatii tuhannesosatuumia, että ees saa kuntoon. Liia hieno. Menis rikki vaan kun jossai Mumbain takakujalla asennettais.

Paree näi. Must ei koskaa tuu senmost VeeVin miäst, ko mun rupsutin tarttee ollaa yht yksikertane ku määki oo. Ja ko yhres paikas mulle sanottii et kyl sust viä hyvä miäs tullee osaat viä laitta vee vehkee, mää lährin pois enkä taakseni kattonu. Mää oo nii ykskertane et kahre pyty kans mul mene kuukaus enneko ees jakoketju on paikas. Ja ritis sentä on ne pyty rinnasi.

Et joo. Jos joku o sitä miält et me rianata noit vast ikkä tehtyi nii vissi o oikias. Meil o fillarie lara ja niil semmone ko o vaa hepi jatke, niiko pemari. Mut eipä ne sitä itte laita ja rekkarikilve pohja maksa sama ko Enska koko pakoputkisto.

Et sillai vihakka vaa kaikki mua köyhä, mut ainaki mä itte osa vääntä jenka ja mutteriavai. Mä siihe ket muuta tarvi.


Ters, Kaitsu

Sen verran viäl et itte olen pyöräni laittanu ja jollen iha väärin muista ni suaki josku jeesannu,vai muistanko väärin.Olen tosiaan vasta alle 40 vuatta mopoillu,olen siis senverran noviisi etten ol ymmärtäny nostaa itsetuntoani/katu-uskottavuuttani irvistelemällä toisten "romuja".Käryhän siinä olis käynykki ku noita pyöriä on sentään jokunen ollu,useampia merkkejä.On tietenki hienoo et joku pitää mun 68 vuatta vanhaa pyärääni uutena,onks sulla paljonki vanhempi.

Suurin osa niistä, joilla on tuo amerikan ihme, on sen ostanut vain ja ainoastaan siksi, että sille on tehty imago jostain hienosta ja upeasta. Sen tehtaan vehkeet vaativat laittoa varten sellaisia työkaluja, että ne eivät edes välttämättä mahdu yhteen talliin. Osat tietty maksavat mansikoita, kun niissä on jonkinasteinen lisä siitä hienoudesta, että kuuluvat kyseiseen merkkiin. Toisaalta sitten kun on sitä rahaa, niin eipä tartte itse sormiansa sutata.

Omalta kohdalta katsanto on se, että jos kerhoon kuuluakseen pitää olla tuo tietyn merkkinen pyörä, niin silloin on kyse pahemman luokan snobismista, siksi en juuri taakseni katsellut, kun sen kerhon ovesta kävelin. Sama tauti tuntuu vaivaavan brittipiirejä, jos alla ei ole Norton tai Triumph, et ole juuri mitään. Ja ainoa joka saa nännit koviksi on 70-luvun Commando.

Mitä merkkeihin tulee, niin Enfield Cycle Co. perustettiin 1893 ja HD kymmenen vuotta myöhemmin. Bullet lienee pisimpään samanlaisena valmistettu pyörä, korjatkaa jos olen väärässä.

Mun puolestani ajakoon itse kukin millä lystää, se ei mua häiritse millään lailla. Ja se on ihan oma voi voi jos muttereita varisee kun ei niitä ole kiristänyt, putoilee nittä uudemmistakin sovelluksista.

On aina mukava lukea/kuulla asiantuntijalausuntoja henkilöiltä jotka ei kuunaan ole ko. pyörämerkkiä omistaneet.Kesäisin ralleissakin täytyy alahuulta purren välillä poistua sivummalle nauramaan ettei loukkais ketään näistä tietäjistä.Tietenkin on hienoa että joku omaksuu tietoa muutamassa vuodessa niin paljon ettei "toisten apua tartte".Itsestäni en voi tota kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen sanoa.Aina olen kumminki auttanu jos olen voinut,ylimielisyys kun tuppaa lyömään turpaan ennemmin tai myöhemmin.Sen oppimiseen meneekin enemmän aikaa.Joskus yli 30 vuotta takaperin minäkin luulin tietäväni jotain,nykyään unohdankin päivässä enemmän kuin silloin tiesin.Sitä kutsutaan aikuistumiseksi.

Meteor53 kirjoitti:

Mun puolestani ajakoon itse kukin millä lystää, se ei mua häiritse millään lailla. Ja se on ihan oma voi voi jos muttereita varisee kun ei niitä ole kiristänyt, putoilee nittä uudemmistakin sovelluksista.

Jesh, tässä kohtaa olen kovasti samaa mieltä. Minun näkökulmastani katsoen motorismi on enemmänkin mielentila kuin välineen omistamisriitti. Aikoinani perustin nyt jo kuivahtaneen prätkäkerhon, jossa pääsyvaatimuksena oli lähinnä samanhenkisyys. Pyörävaatimukset olivat väljät. Polkupyöräkin kävi moottoripyörästä, jos siinä vaan oli dynamo. Ellei ollut pyörää ja dynamoa, voitiin sellaisen mielitekokin katsoa riittäväksi.

Mä olen itsekin samoilla linjoilla, eli en oikein suvaitse sellaista karsinointia jossa pitäisi omistaa jokin tietty laite ollakseen hyväksytty. Merkkikerhoja toki kannatan kovasti, koska omat taidot loppuvat aina joskus ja silloin on hyvä kun on samanlaisen laitteen ropaajia joilta voi kysyä.

Mut mitä tulee ameriikan-pyöriin tai muihin vekottimiin, niin valitettavasti mulla menee herneenpalko nenään aina kun törmään ihmisiin jotka pitävät itseän muita erinomaisempina yksilöinä koska heillä on HD/Ducati/Kawasaki/yamaha/Royal Enfield jne.

Eli merkistä viis, mutta jos kaikki kukat eivät sa kukkia, perustan oman puutarhani kulman taakse :D:D

Onneksi täällä ei ole hyljeksinnän vaaraa. Vaikka mun toinen pyörä onkin uusi Bonneville.

patu kirjoitti:

keitere kirjoitti:

no sittenhän se on hyvä, että tilasin nuo sivulaukut yksin tein. Mahtuu kahet avainsarjat mukaan. Pitänee opetella käymään läpi strategiset mutterit ennen jokaista reissua. Mikä siinä nyt sitten on, että muissa pyörissä (paitsi eräs amerikkalainen ) ruuvit ja mutterit pysyy siinä, mihin ne on kiristetty?

Ei sitten täälläkään osattu olla irvailematta muita pyöriä,kiitos ja näkemiin.

Nooh nooh, leikki leikkinä ja silleen. Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että jokainen valitsee itse kulkuneuvonsa ja se valinta on aina oikea. Muut joutuvat vaan elämään sen valinnan kanssa. Olen kovasti pahoillani, jos heittoni aiheutti pahaa mieltä. Minulla tuo huumorintaju aina joskus pulpahtelee väärissä paikoissa, mutta olen kyllä useissa yhteyksissä tuonut julki , että pidän motorismia mielentilana ja sen toteuttamiseen käytetyt välineet ovat jokaisen oma asia. Yhteisöllisyys on se pointti, suuresti korostaen.

Ei kannata olla liian herkkis näissä jutuissa. Savolaisten kanssa kun se vastuu pakkaa jäämään kuulijalle, vaikka en olekaan kuin junan tuoma savolainen.

Kun sanoo sen mitä ajattelee ja jättää turhan paskalänkyttämise räkänokille ni ei tartte jälkeenpäin selitellä sanomisiaan.Toisten vehkeitten mollaaminen menee tonne ala-aste ikäisten osastol,tyyliin Suomi 24.Kumma et mää olen pärjänny ihan kohtuullisest vaikken ol toisten malmikasoi arvostellu.

patu kirjoitti:

Kun sanoo sen mitä ajattelee ja jättää turhan paskalänkyttämise räkänokille ni ei tartte jälkeenpäin selitellä sanomisiaan.Toisten vehkeitten mollaaminen menee tonne ala-aste ikäisten osastol,tyyliin Suomi 24.Kumma et mää olen pärjänny ihan kohtuullisest vaikken ol toisten malmikasoi arvostellu.

Okei, asia on minun kohdaltani loppuun käsitelty.

Mites, Keitere, on pyörän kanssa? Joko on tullut? Paperihommat hoidettu? Ajettu?