Moottoripyörähuolloista

Vein Trumppani 100 000 km huoltoon. Tämä on ns isompi huolto. Vein pyörän pieneen puljuun Turussa, joka on saanut kehuja palstoilla. Turun merkkiliikkeeseen en enää viitsinyt viedä, kun keväisen kolarikorjauksen tekivät päin persettä ja reklamaatiolle vaan vittuilivat. Pääsivät paskalistalleni.

Muuten oli työn jälki tällä kertaa ok, mutta ihmettelin ajaessa ihmeellistä ääntä voimansiirrossa. Tarkistin ketjut, ne olivat niin kireellä että soi. Löysäsin välittömästi, ja meteli loppui. On se kiva että näkee että huollossa on ketjutkin kiristetty, mutta se ei ole kiva jos joutuu vaihdelaatikon laakereita vaihtamaan tuon takia. Tuo on niin perusasia, että luulisi vuosikymmeniä toimineen liikkeen jo tuon osaavan.

Taitaa olla viimeinen kerta kun vien Trumppaakaan maksulliseen huoltoon. Ite tarttee tehdä. No, tuonkin huollon hinnalla ostaa mukavasti tarvikkeiden lisäksi tarvittavat erikoistyökalut (ainakin venttiilien välyksen säätöpalojen lisäämiseen tarvitaan työkalu).

Kokemuksia huoltoliikkeistä? Löytyykö kunnollisia mistään?

Nimimerkki: Tuohtunut

No niinhän sitä sanotaan et ku itte tekee ni saa just simmosen ku sattuu tulemaan Oliskos pojat säätäneet ketjun kylmänä,menee silloin helposti liian tiukalle,ketjuhan kiristyy lämmetessään.Kyllähän se oli joskus 70-luvulla kun vielä huollossa pyöriä käytettiin,enemmän sääntö kuin poikkeus että sen sai uudelleen pistää säätöihin kun kotiin pääsi.

Ketään ei nykyään tunnu kiinnostavan mikään muu juttu "kuin mitä mä siitä saan?".
Nykyään ei aina olisi aikaa tapella noitten vehkeitten kanssa, mutta kun ei rahallakaan saa kunnollista työtä. Nähty on. Onneksi oli nuorempana niin pers'aukinen, että piti opetella itse ruuvailemaan - joskus kantapään kautta, sen myönnän.
Intialaisvalmisteista uutena ostamaani pyörää piti käyttää eka vuosi siellä merkkihuollossa, että takuu pysyisi voimassa.
Oikein leuka loksahti alas, kun sitten ensimmäisen kerran vaihdoin itse öljyt: kahdesta propusta väännetty kantit pyöreiksi!
Olisihan näitä esimerkkejä - ei jaksa...

Omistaessani Enniä, edellistä roitsuani, minun piti kehua mainioksi Rautapyörä ky:n Jussi Eevaa (omituinen sukunimi, eikö niin) Lempäälästä. Aika äksy ukko, mutta pisti kaiken kerralla kuntoon. Moottorin kansi, laturi, virranjakaja, vaihteisto ja kaikki muu. Aika suolainen hinta, mutta rempan ansiosta Ennin käytettävyys ja luotettavuus kasvoi kohisten. Se oli se syy, miksi Enni oli myyty helposti arkiajopyöräksi yhdelle trumppamiehelle, jolla oli projekti työn alla. Kuulemma Enni olisi vieläkin samalla tyypillä.
Muut Enfield-huollot (G.W. Vantaalta, J.K. Artjärveltä ja pari muuta) eivät olleet yhtä hyviä. Huoltojen jälkeen Enni oli hetken hyvässä iskussa, mutta repsahti kohta takaisin entiseen syntiseen elämään.