Liera ja minä

Minä aloitan uuden aiheketjun omasta pärrästäni, Lierasta, koska vanha ketju "Vanha bulletisti" alkaa olla pitkä ja siihen on ilmaantunut muitakin vanhoja bulletisteja. Tällä kertaa kertoilen vain elämästäni Lieran kanssa.

Viime viikkona minä olen taistellut mystisen vian kanssa. Liera sammui äkkiä erään ajelun aikana ja ei käynnistynyt uudelleen hikisistä yrityksistäni huolimatta. Taltutin Lieraa jonkin matkan verran ja käynnistin taas. Nyt Liera käynnistyi vain ryyppy päällä ja sammuikin hyvin pian useita kertoja, joutokäynnistä ei tietoakaan. Katsoin kaikki huoltopaikkoja: venttiilien säätöpalikat, kaasari, huohotus, akku, virranjakaja ja sytytystulpan kärkiväli. Ei tulosta. Ei auttanut muuta kuin taltuttaa Liera kotiin puolitoista kilometriä lievää vastamäkeä vastaan.

Jätin Lieran parkkiin odottamassa suurta huoltoa tänä viikonloppuna, koska minulla on ollut muita kiireitä. Tänään huolsin ja säädin kaiken. Liera vain käynnistyi ja sammui pian, ei joutokäyntiä. Ihmettelin asiaa, kunnes keksin: Jospa vika olisi sytytystulpassa? Vaihdoin Champion-tulpan oikeaan NGK BR-8ES-tulppaan. Käsitykseni Champion-sytkärien keskinkertaisuudesta vain vahvistuu tämänkertaisen kokemukseni ansiosta, koska olen jopa kuullut juttuja erääseen harlikkaan asennetuista upouusista Champion-sytkäreistä, jotka kuluvat loppuun vain puolisadassa kilometrissä!

Muita huomioita: joku Lieran edellisistä omistajista on hitsannut typerästi pultin muttereineen kiksipolkimen päähän, nyt se on kolhinut oikeanpuolista rungonkannatusmutteria lommoille. Minun piti teipata kiksipolkimen pää ja rungonkannatusmutteri jeesusteipillä.
Virranjakajan kannen alempi kiinnitysruuvi pyörii tyhjää ja ylempi on niin tiukassa, että lyöntimeisselilläkin on vaikeuksia avata se. Minulla ei ole sähköporaa, johon olisi voitu kiinnittää meisselikärki. Ilmeisesti on aika teettää Helicoil-remppa virranjakajan kannen kiinnitykselle.

Kyllä ihan uusikin tulppa voi olla viallinen. Minkä merkkinen tahansa. Onko Enskan tulpassa muuten etuvastus? Joskus on vastuksen korvaaminen vaikka kuparisella johtimenpätkällä/tangolla auttanut.

Niin,anteeksi nyt vaan mutta toi Championi on ainoo tulppa mikä kestää tota rikkaalla ajamista.Tulpan kuolemahan yleensä johtuu tosta rikkaasta seoksesta/tulpan kastumisesta käynnistettäessä.Ja varsinkin Harrikoissa käytetään ainoastaan Championeja just tosta syystä.Ei millään pahalla mutta näin on.

Admin: Sytkärissä ei ole etuvastusta.
Patu: Onkin hyvä kuunnella vastakkaisia mielipiteitä ja miettiä. Minulla itselläni ei ole juurikaan kokemuksia HD-tekniikasta, ainoastaan pari hassuja ajokokemuksia. Kuulemani juttu Championien ennenaikaisista kulumisista on perustunut yhden edesmenneen HD-heppulin kokemuksiin. Muut harlikkaheput eivät olleet puhuneet minulle juuri Champion-tulpista, ainoastaan niitä näitä.

No, tänään minä olen heittänyt ajokeikan kaupungin ympäri ja maanteilläkin. Hyvin on toiminut. Oma apu on paras apu.

Nooh,Harrikkaporukoissa toi on niin itsestäänselvyys ettei siitä edes pahemmin puhuta.Paitsi jos jollain änkkärin tulpat on niin kysytään että meinaatkos päästä noilla kotiin ,-)

Patu: Niinpä. Olen miettinyt sitä mahdollisuutta, että muut HD-kamut olisivat suositelleet Championeita sille HD-kamulle, joka sattui asentamaan täysin väärän lämpöarvon Championeita omaan harlikkaansa, jolla oli S&S-kaasarilla varustettu pannupää. Sytkärien ennenaikaisen tuhon jälkeen kamu sitten parkui Championien kelvottomuutta. Puhutaan 90-luvun alkuvuosista.

Ittellä on semmosta kokemusta että Denson mukamas NGK vastaaavat tulpat kestää 5 - 500 km.

Että jos saa niin NGK tilalle ja Samppiooni on kestny 250 Rusaderissa, se sama vissiin ku oli jo tehtaalta lähtiessä. Ku näiltä haminoilta saiski Samppioonia, ni kokeilis, ainaki.

Mutta tenukeppiä ei tuu enää mulle kipinätikuks.


Kaitsu

Opin jo mopoajoista pitämään hyväksi tiedettyä eli kokeiltua varatulppaa mukana. Se on niin helppo kokeilla ensimmäiseksi. Nyt palvelee sama NGK jo vissiin kolmatta kesää. Electrassa on niin kylmä tulppa, etten ole ihan heti vaihtoehtoa löytänyt. Bemariin sentäs löytyy Biltemastakin.
Näitä simahtaa mystisesti melko uusinakin. Mitään teoriaa en ole aiheeseen kehittänyt, paitsi yleisen piittaamattomuuden laaadusta.

Lieran seuraavia remppakohteita on sitten huohotussysteemin muutos alkuperäiseen muotoon, virranjakajan kansipulttien reikien Helicoil-hoito ja typerästi hitsatun kiksipolkimen kääntöpään korjaaminen alkuperäiseen muotoon, mutta niitä hommia ei tehdä kerrostalon hiekkaisella kotipihalla naapurikyttääjien valvovien katseiden alla, vaan minun on mentävä RE-harrastajien toverikunnan talliin henk.koht.aikataulujen salliessa.

Iyellä kakspyöräsissä kokemusta vain kakstahtisissa ja nelitahtisissa vain nelipyöräisissä ennenku nyt. Eli paneudutaanpa nyt sitte Royaltyn huollossa myös venoihin. Ite pidän Royltya noin vuoden kokemuksella miellyttävänä tuttavuutena näin vähän enempi maailmaa nähneenä. Seuraan tätä palstaa mielenkiinnolla ja kiva olla näin vertaistuessa...

Lainaus Adminilta: "Onko enskan tulpassa muuten etuvastus?"

Ei ole. Sytytystulpan johdollakaan ei ole etuvastuksellista hattua. Jos sytytystulpalla sattuu olemaan se nipukka päässä, niin täytyy ruuvata se pois. Seuraavaksi täytyy hankkia NGK-merkkinen varasytkäri, jonka koodi on B 8 ES. Etuvastuksellinen versio on sitten BR 8 ES, jonka nipukka on onneksi sentään ruuvattavissa irti.

Minä olen muuten huomannut, että Ennillä (vm.1995) oli yksi ripallinen metallipala kiinni lokasuojassa sivuposkien välissä, onko se ollut tasasuuntaja+jännitteensäätäjä samassa paketissa?
Ennin laturiviasta: Maahantuojan virallisen huoltomekaniikon Wikströmin mukaan se oli pettänyt laturivian vuoksi poltettuaan sulakkeita ketjussa sitä ennen elokuussa 2001.

Lieralla (vm.1998) on nyt kaksi ripallista metallipalaa juuri satulan alla. Ilmeisesti tasasuuntaja ja jännitteensäätäjä erillään.

Mitä etuja on yhden palan tasasuuntaja+jännitteensäätäjä-paketilla tai kahden palan erillisillä tasasuuntajalla ja jännitteensäätäjällä?

Se etu on erillisistä palikoista, että jos säätäjä poksahtaa reissun päällä, niin voi ajella ilmankin, mutta akulle se ei tee hyvää.

Surkea noissa palikoissa on se, että niitä ei saa ostettua erikseen, vaan tulevat yhdessä paketissa. Taisi olla 70 euroa MotoItaliassa. Tosin Kolmilta saa enemmän tehoa kestävän viidelläkympillä.

Eilen minä olen tehnyt suurenmoisen matkakierroksen Lohjalle ja takaisin kotiin. Ainakin Google Maps-saitin mukaan menomatka oli 120km ja 2t 3min. vanhan kolmostien (nyk.130-tie) ja 25-tien kautta. Paluumatka oli 140km ja 2t 40min. pitkin mutkamäkiteitä reitillä Lohja-Karstu-Sammatin Myllykylä-Saukkola-Pusula-Ikkala-Karkkila-Tuorila-Pilpala-Loppi-Launonen-Tervakoski-Hämeenlinna.

Viimeksimainitulla reitillä riitti kosolti jännityksiä, kun tietyömaat väijyvät piilossa tai paikalliset juntit tekivät äkkipysähdyksiä ja -jarrutuksia pikkuristeyksillä jossakin mutkan tai mäen takana, joten pakko olla ennakoiva ja rauhallinen ajotapa.

Liera toimi kiltisti koko matkan ja juuri pari kilometriä ennen kotia Liera nikotteli bensan vähyydestä ja hana käännettiin reserviin.

Kun minä menin tankkaamaan paikallisessa huoltamossa tänään, niin tankkauksen jälkeen Liera jämähti. Analysointia kohta kohdalta ja diagnoosi oli: Pakovena kantoi taas. Venojen säätämiseen tarvittavat työkalut jäivät kotiin, joten jätin Lieran huoltamon pihaan jäähtymään ja kävelin satoja metrejä kotiin hakemaan työkalut. Pihalla oli muitakin mopoja seisomassa ja kypärät heiluivat peileistä tai stongoista.
Palattuani työkalupakin kanssa säädin venat huoltamon pihalla paikallisen nuorison äimistellessä vierestä. Kas, Liera käynnistyi! Lähdin pois pöristen ja möykäten. Vain öljyläiskät jäivät maahan.



PS. Sytytystulppa oli kuivakan tummanruskea ainakin suuren matkakeikan jäljiltä.

Tänään minä olen ostanut kuumemman NGK B7ES-sytytystulpan kokeilua varten. Paikallisesta Motonetistä ei löydy BR7ES-sytkäriä, mutta ei haittaa, eihän Lierassa ole etuvastusta. Kas kas, Liera käynnistyi vähemmillä polkaisuilla ja lämpeni nopeammin ajovalmiiksi. Pakoäänikin on vaimeampi, samoin kiihdytysmöykkä.
Lähipäivinä meinaan ajaa pitempiä matkalenkkejä nähdäkseni, kuinka seiskasytkäri toimii verrattuna viileämpään normikasiin.

Pidemmät meditaatioajelut NGK B7ES-sytkärillä ovat sujuneet ihan hienosti ilman yhtään väsähtämistä. Moottori vääntää alakierroksilla mainiosti, mistä on etua erityisesti kadunristeyksillä. Meinaan jatkaa vielä muutamien ajokertojen verran ja sitten nähdä, mikä väri seiskasytkärin kärjellä tulee olemaan.

Bulletisti kirjoitti:

Tänään minä olen ostanut kuumemman NGK B7ES-sytytystulpan kokeilua varten. Paikallisesta Motonetistä ei löydy BR7ES-sytkäriä, mutta ei haittaa, eihän Lierassa ole etuvastusta. Kas kas, Liera käynnistyi vähemmillä polkaisuilla ja lämpeni nopeammin ajovalmiiksi. Pakoäänikin on vaimeampi, samoin kiihdytysmöykkä.
Lähipäivinä meinaan ajaa pitempiä matkalenkkejä nähdäkseni, kuinka seiskasytkäri toimii verrattuna viileämpään normikasiin.

Käyty kerhotallissa tänään.

Virranjakajan kannen ylempi kiinnijuuttunut ruuvi avattiin paremmanlaatuisella lyöntimeisselillä kuin omalla. Kärjet puhdistettiin ja säädettiin. Pohjalevyn kiinnitysmutterit, varsinkin alempi tyhjää pyörivä, liimattiin kevyesti Loctiten hydraulilukitteella. Toimivat OK. Seuraavalla kerralla kai Helicoil-hoito. Ehkä. Lopuksi ruuvit ja kansi takaisin paikoilleen.
Kiksipedaali ruuvattiin irti ja väärin hitsattu jatkopala leikattiin rälläkällä. Sopivankokoinen kumisuojus hankitaan jossain vaiheessa, jahka löytyy. Ruuvattiin takaisin paikalleen.
Bilteman satulalaukut kiinnitettiin. Ehkä ei hyvännäköisiä, mutta ajavat asiansa varsinkin matka-ajoissa, kun varaosia, öljypurnukoita ja muita tykötarpeita voi kuljettaa mukana laukuissa, eikä repussa.
Mikcarb VM28-kaasari purettiin puhdistamista varten. Ohoi, kohokammion pohjalla oli sakkaa, niin suuttimia purettiin ja puhdistettiin. Pääsuutin onkin melkoisen suuri, 130! Ei ihme, että Kaitsun endoskoopista näkyi hieman karstaa ja kosteutta Lieran männän laella. Pitäisi tilata normaalimman kokoisia 120/122.5-suuttimia. Pilottisuutin on 30 (alkuperäinenhän on 25).
Kartiomallinen vapaavirtausputsari puhdistettiin ja oikaistiin. Takaisin paikalleen.

Lopuksi pyörän kunto tsekattiin tulevia Kunkkutie- ja Lahden mp-museoajoja varten. Ei kun kovia ajoja!

Stormista tilatut 122.5 pääsuutin ja 42mm kartioputsari pantuja paikoilleen. Sytkäri kuivattu liiallisesta kosteudesta. Venojen säädöt OK. Akku OK. Tein koeajon korttelin ympäri, moottori käynnistyi vähemmällä vaivalla ja veti hyvin. Valmiina Kunkkutien ajoihin ensi viikonloppuna. Sääennuste ei lupaa hyvää.

Triviaa: Kyllähän Turun ja Tampereen (silloisen emäpitäjän Messukylän) välinen vanha maantie on tavallaan kuninkaantie, koska kuningas Kustaa III istui hevoskärrykyydissä perustamaan Tampereen kaupunki vuonna 1779. Maantie kulki reittiä Turku-Maaria-Aura-Pöytyä-Oripää-Vampula-Huittinen-Keikyä-Tyrvää-Sastamala-Karkku-Siuro-Nokia-Tampere-Messukylä. Reitistä tuli valtatie 9 vuonna 1938.

Liera on kaputti. Henki pakeni jostakin pienestä rakosesta samalla, kun minä pysäköin paikalliselle huoltamolle Punkalaitumessa odottamaan muun saattueen saapumista. Sitä ennen Liera kulki loistavasti, voimaa kuin pienessä kylässä. Oli potentiaalia ohitteluihinkin. Liera suorastaan nautti sateiden tuomasta ilmanraikkaudesta.
Ei auttanut muuta kuin kuskata Liera trailerilla jatkotoimenpiteitä varten. Minulle on annettu uusi kannentiiviste "sisupalkintona".
Kiitoksia Nokian isännälle vieraanvaraisuudesta.

Kokeilimme Viltsun kanssa pistää päineilmaa pyttyyn ja jostakin se suhisee ulos, puristukset ovat olemattomat. Kipinäkin on aika lailla miedon puoleinen.

Täytyy vielä katsoa tarkemmin, kunhan tässä viikko alkaa.

Ettei sit pakovena ol saanu kipiätä.Pakokäyrä irti,painetta mukiin ja tulitikku/sytkäri palamaan siihen pakoaukolle,ilmavirtaus paljastaa jos vena hiiaa.Voi olla et seos on ollu laihalla tolla suuttimella kera kartioputsarin,varsinkin kostealla kelillä.

Lieran vika löytyi. Vääränmerkkiset venttiilinohjurit, joissa ei ole tiivistekumia. Öljy valui palotilaan aiheuttaen runsasta karstoittumista, myös kaasuttimeen asennettu ylisuuri 130-suutin aiheutti karstoittumista. Jollakullakin edellisistä omistajista taisi olla todellinen älynvälähdys.

Lopuksi pakoventtiilisetti vilahti alemmas ja puristus katosi samalla, kun pysäköin ja sammutin pyöräni yhdelle huoltoasemalle odottamaan muuta porukkaa Kunkkuajon aikana.

Joudutaan viemään kansi jonnekin koneistamoon. Uusia oikeanmerkkisiä osia on jo valmiiksi koossa.

Luulenpa, että tulevalla viikolla löytyy laittaja kannelle. Soittelin Forssaan firmaan, joka on saanut kehuja, mutta olivat vissiin vielä lomilla, kun eivät vastanneet. Kattoo kuinka käy, seetin vaihto ei ole ihan "pala kakkua". Ainakaan paikallinen tekijä ei suostunut ottamaan työn alle.

Jos tuo putiikki on kohtuuhintainen ja jälki on hyvä, niin taitavat saada vakiasiakkaan. Olis tuolla nurkissa kolme pyttyä vailla porausta ja varmaan kansiakin tulee taas laitettaviksi talven mittaan.

Venttiilikansi viety forssalaiselle koneistamolle viikko sitten ja on kuulemma luvattu ilmoittaa heti, kun valmistuu.
Vääränmerkkiset venanohjurit ilman tiivistyskumia vaihdetaan oikeamerkkisiin ohjureihin. Myös virranjakajan kärkien millinen kiinnitysmutteri/-pultti vaihdettu alkuperäisiin tuumaisiin, niin sytytyskipinä on iso ja sininen.

Ilmastointiteippi ja rautalanka ovat siinänsä OK irtonaisina roikkuvien osien tilapäisiin korjaamisiin, mutta itse teknisiä koneenosia (moottori, vaihteisto, jarrut, sähköt yms.) ei pitäisi korvata ihmevirityksillä, muuten mystiset viat tulevat kuvioihin piakkoin.

Siis miten vääränmerkkiset ohjurit, mistä niistä merkin näkee ?
Eipä tuossa -96 mallisessa koneessa ohjurikumeja ole, mutta se on kyllä ihan tarkoituskin olla noin.

Ohjurikummeja ei tosiaan kuulu alkuperäiseen kokoonpanoon, mutta esim. Hitchcockilta sellaiset saa ja ohjurin pää on sellainen, että sen siihen saa asennettua. Lieran kannessa on/oli paikoillaan viistetyllä päällä olevat ohjurit, joihin ei kumeja saa.

Itsellä on ollut kumit paikoillaan kolmatta kesää, öljynkulutus putosi murto-osaan aiemmasta asennuksen jälkeen.